Tavoitteena kokonainen ihminen

Kurssin tavoitteena on tunteiden ja syömisen välisen yhteyden ymmärtäminen sekä uusien selviytymiskeinojen ja omien voimavarojen löytäminen. Päämääränä on mielen ja kehon yhteyden oivaltaminen sekä henkisestä kunnosta huolehtimisen tärkeyden ymmärtäminen. Oma suhde ruokaan ja kehoon pyritään saamaan tasapainoon niin, että tunteiden ja toiminnan välinen yhteys tulee tietoiseksi.

Vuoden mittainen yhteinen matka

Kurssikokonaisuus on pituudeltaan 12kk ja sisältää eripituisia työskentelyjaksoja. Aloitamme 24.1.2025 yhteisellä iltatapaamisella, jonka jälkeen vietämme pidennetyn viikonlopun 31.1.-2.2.2025 työskennellen kauniissa miljöössä Tammisaaren Tenholassa. Keväämmällä tutkimme kehosuhdetta yhteisen viikonlopun aikana 5.-6.4.2025 ja ennen kesälomia tapaamme vielä etänä keskustellen ja omia kokemuksia jakaen zoomissa 6.5.2025. Loppukesästä on viikonlopun mittainen työskentelyjakso 16.-17.8.2025, joka selkeyttää jo kuljettua polkua ja auttaa hahmottamaan suuntaa, mihin ollaan matkalla. Yhteinen taival päättyy tammikuussa -26 yhteiseen päivään, jolloin on aika katsoa kaikkea, mitä yhdessä on koettu ja kohdattu.

Vertaisryhmällä todelliset edellytykset ymmärtää

Työskentelyjaksojen välissä omia kokemuksia on mahdollista jakaa muiden kanssa vertaisryhmässä. Samankaltaiset kokemukset yhdistävät ja läsnä oleva ilmapiiri antaa tilaa pysähtyä omien tunteiden ja itselle tärkeiden asioiden äärelle. Ryhmä tukee, myötäelää, normalisoi asioita ja antaa uutta perspektiiviä, josta käsin tarkastella omaa elämäntilannetta.

Turvallisessa ympäristössä käytyjen keskustelujen ja ohjatun työskentelyn myötä osallistujat oppivat näkemään asioita ja itseään uudessa valossa. Ryhmässä mahdollistuu vastavuoroisuus: apua ei ainoastaan oteta vastaan vaan sitä myös annetaan omista kokemuksista ja tunteista kertomalla.

Työtä, tietoa ja kokemuksia

Kurssin aikana käytetään erilaisia toiminnallisia ja tiedon jakamiseen liittyviä menetelmiä.
Käsittelemme muun muassa riippuvuutta sekä lapsuuden vaikutuksia omaan toimintaamme. Lisäksi käydään ryhmäkeskusteluja sekä tehdään rentoutus- ja mielikuvaharjoituksia. Yhdessäolo, päiväkirjan kirjoittaminen sekä koulutettujen ohjaajien antama tuki auttavat haastavien asioiden käsittelyssä.
Työskentelyyn sisältyy myös opastus fyysiseen ja psyykkiseen itsestä huolehtimiseen kurssin aikana ja sen jälkeen. Syömisen haasteita kokevan kuva omasta kehosta on usein vääristynyt ja myös suhde liikuntaan voi olla haastava. Työskentely auttaa tutustumaan uudelleen omaan kehoon ja sen tuntemuksiin.

Noidankehästä muutoksen kehään

Muutosprosessi on hidas ja vaatii pitkäjänteisyyttä. Se edellyttää ahdistavien tai pelottavien tunteiden kohtaamista, joita ruoan avulla on yritetty lievittää. On tärkeää tunnistaa tilanteet ja tapahtumat, joissa ruoka on tullut ratkaisuksi ja jolloin syöminen on alkanut ottaa tilaa elämässä. Juuri näiden vaikeiden tunteiden kohtaaminen lisää ymmärrystä omasta käytöksestä ja auttaa näin muuttamaan omaa toimintatapaa. Muutosprosessissa voidaan kuvata muutoksen kehällä, joka auttaa oman prosessin hahmottamisessa.

Askel askeleelta, tunteesta toiseen

Muutos alkaa monesti tilanteesta, jossa jo pitkään on toimittu itselle haitallisilla tavoilla. Ruoka on vähitellen ottanut enemmän tilaa elämässä, ja siitä on tullut tapa selviytyä erilaisista tunteista. Oman tilanteen myöntäminen ja halu tutustua itseen mahdollistavat muutoksen.

Vääristynyt suhde ruokaan on voinut aiheuttaa voimattomuuden, häpeän ja itseinhon tunteita. Näistä tunteista vapautuminen edellyttää riippuvuuden takana vaikuttavien tekijöiden ja tilanteiden tunnistamista sekä niiden herättämien tunteiden läpikäymistä. Tällöin prosessiin astuvat voimakkaat katkeruuden, vihan, surun ja pettymyksen tunteet.

Kun huomataan, ettei riippuvuus johdu omasta huonommuudesta, vaan esimerkiksi traumaattisesta kokemuksesta, jonka herättämiä tunteita ei ole saanut tai osannut käsitellä, saattaa vuosikausia, jopa vuosikymmeniä jatkunut tuska tuntua
epäoikeudenmukaiselta. Syyttäminen ja viha kohdistuvat nyt itsestä poispäin. Tätä vaihetta voidaan kutsua aktiiviseksi puolustautumisen vaiheeksi.

Vähitellen vaimenevia vihan ja surun tunteita seuraavat väsymys ja lamaannus. Prosessi jatkuu, samalla eletään arkea rutiininomaisesti, hengitellään syvään ja kerätään voimavaroja. Alitajunta työstää uutta elämää, arvomaailma muuttuu ja toipumisprosessissa otetaan ratkaiseva askel voiton puolelle.

Lamaannuksen jälkeen on vuorossa suostuminen, asian passiivinen hyväksyminen. Tätä seuraa niin kutsuttu aktiivinen hyväksyminen, jolle on tyypillistä tapahtuneen ja oman tilanteen tutkiminen ja arviointi. Prosessin edetessä katse käännetään varovasti kohti tulevaisuutta. Huomataan, että asiat näyttäytyvät eri valossa kuin ennen. Kriisi ja sen käsitteleminen on kääntänyt perimmäiset arvot päälaelleen ja elämään kaivataan ehkä erilaisia asioita kuin ennen.

Usko itseen ja luottamus tulevaisuuteen palaavat hiljalleen, kun huomataan, että riippuvuus on voitettavissa ja hallittavissa, että suhde ruokaan on muuttunut.